24. huhtikuuta 2012

Tiistai

Eilen, maanantaina, ulkoilimme "hiekkakasalla" Miron, Wilin ja Maisan kanssa, seurana meillä oli Kerttu, Iivari ja Aapo. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Aapo innostui heti juoksemaan hiekkakasalla ylös ja alas. Maisan kanssa painelivat yhdessä menemään. Wili ja Iivari keskittyi enimmäkseen keppeihin, se on molempien lemppari puuhaa.

© Susanna Korpela
Maisa ja Aapo leikkii
© Susanna Korpela
Maisa kiiitääää!
© Susanna Korpela
Aapolla on kivaa!
© Susanna Korpela
Iivari liitää kepin perässä!
© Susanna Korpela
Aapolla oli välillä ihan omat rallit.
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
Wili hakee keppiä.
© Susanna Korpela
Kaverukset!
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
Maisa söpistelee!
© Kerttu Haaslahti
© Kerttu Haaslahti
© Kerttu Haaslahti
© Kerttu Haaslahti
Kiitos seurasta, jälleen, Kerttu ja pojat!



Tänään, tiistaina, saatiin meidän n. 50 kilon ruokasatsi koirille. Koirien pakastin ja meidän ihmisten pakasti on aivan täpötäys lihaa ja luita. Kyllä nyt koirien kelpaa!

Saivat nyt ens alkuun broiskunsiivet. Safir söi 4 kpl ja muut sai 1 kpl. Maisan ja Unton syötin käsin, kun pelkäsin että ne nielasee siivet kokonaisena. Hienosti molemmat pureskeli siivet kun pidin kiinni. Alkupalaksi oli naudan paistijauhelihaa.

Myös kissalle tilasin 6 kpl omaa pötköä. Saa nähdä mitä se niistä tuumaa.

Siinä olisi koko satsi:
broilerin jauhetut siivet, broilerin siivet, naudan rustoluut, kalkkunan kaulat jauhettuna,
lampaan sisäelinseos, hirven luut, jauhettu lohi, sika-nauta lihaseos
© Susanna Korpela

22. huhtikuuta 2012

Aktiivi viikonloppu

Eilen, lauantaina, kävin heti aamusta juoksuttamassa koiria "hiekkakasalla". Reilu puoli tuntia ne siellä iloisesti taas kirmas. Kotimatkalla tuntui että itellä olisi vielä virtaa lähteä pyöräilemään, joten vein muut koirat kotiin ja lähdin Safirin kanssa heittämään fillarilenkin. Reilu 5 km mentiin, ja tyttö oli innoissaan. Onneksi alkuinnostus on nyt hieman laantunut ja meno ei ole enää niin vauhdikasta.

Yksi jännitysmomenttikin saatiin matkalla... Yksi mies tuolla kadun varrella leikkasi kuusiaitaansa, ja nyppäsi juuri jatkoroikasta kun mentiin ohi. Safirhan oli heti menossa pupujahtiin! *haha* Onneksi springeri jaksaa pitää tuon tytön ja en kaatunut pyörän kanssa. Mies kyllä pyyteli kovasti anteeksi, mutta eihän hän voinut arvata että tyttö singahtelee tuommoisen takia. Tuntuu muutenkin olevan kevättä/kesää Safirillakin jo kropassa kun kaikki lehdet sun muut saa heti tytön syttymään nollasta sataan.

Eilen oli myös meidän työpaikan virkistytoimikunnan järjestämä koirauimala -päivä jonne suuntaisinkin sitten Maisan kanssa.
Maisa veti uimalan pihassa ihan hullunlailla sisälle uimalaan, tietämättä minne mennään. Suihkuun ku joutu niin ilme muuttu naamalla.

Ai suihkuun?
Eeeiii kai?!
© Susanna Korpela
Oltiin Maisan kanssa ensikertalaisten -ryhmässä, ja siellä tyttö saikin heti pelastusliivit niskaan. Ne oli sitten heti suihkujälkeen toiseksi ällöttävät. Mutta hyvä ne oli silti olla että uintitekniikka löytyisi hyvin!

Tällaset päällä - ja Tonne pitäis mennä...
© Susanna Korpela
Sitten oli Maisan vuoro astua altaaseen. Aikamoista räpiköintiähän se toki oli, mutta uittaja kehui kumminkin tyttöä. Potkua ja voimaa löytyy, ja Maisa uikin tosi nopeasti. Uittaja myös sanoi että monesti whippetit on eka vähän arkoja, mutta kun hoksaavat kuinka kivaa uiminen on niin niitä ei meinaa saada altaasta ylös. Toivotaan että myös Maisa innostuu uimisesta.

Maisan tyylinäyte
© Susanna Korpela
Mamman tykö, äkkiä!
© Susanna Korpela
Seuraavalla kerralla pärjätään jo Maisan kanssa ihan "omillamme". Ja Wili kun on niin mahdoton uimaan, niin se varmasti innostaa myös Maisaa menemään veteen.

Tänään, sunnuntaina, olin luvannut lapsille että pääsevät Mätsäriin. Oli muutamakin eri vaihtoehto, ja päädyimme Pakkalaan koska se on niin lähellä. Siellä oli lapsille järjestetty lapsi&lelukoira -kilpailu, johon Kristiina ja Miro molemmat halusivat osallistua. Myös äitini oli mukana.

Aamulla lapset pähkäilivät kovasti että mitkä koirat he valitsevat mukaan. Sitten kun koirat oli valittu piti niille keksiä hyvät nimet ja iät. Sitten vielä harjoittelivat esittämistä kotona. Minä päätin ottaa Safirin pitkästä aikaan mukaan, ja Safir olikin iloinen kun pääsi yksin matkaan.

Meidän lapset olivat ainoat jotka osallistuivat lapsi&lelukoira -kilpailuun, ja tuomari päätti sijoittaa Miron 1. ja Kristiinan 2.
Mirolla oli koirana musta villakoira, jonka nimeksi tuli Freya ja se oli 6-vuotias. Kristiinan koirana oli harmaa villakoira, joka sai nimekseen Nikke ja se oli 1-vuotias.

Ylpeät lapset!
© Susanna Korpela
Palkinnot olivat mieleiset. Molemmat saivat isot ruusukkeet, isot pokaalit ja Bamse -pyyhkeet.

Safirin kanssa osallistuimme isoihin aikuisiin. Safir oli vähän nihkeä kehässä ja ei liikkunut sellaisella draivilla kun yleensä. Mutta esiintyi silti edukseen. Seisoi todella kauniisti! Safir sai sinisen nauhan ekalla rundilla. Sitten oli aika pitkä odottelu ennenkuin alkoi sinisten kehä. Mutta odottelu ei haitannut kun ilma oli mitä mahtavin! Lämpöä riitti ja aurinko paistois pilvettömältä taivaalta! I-h-a-n-a-a!!

Odottelua kehänlaidalla!
© Kerttu Haaslahti
Odottelua kehänlaidalla!
© Kerttu Haaslahti
Sinisten kehässä ei sitten kauaa pyöritty kun tuomari valitsi 7 koirakkoa jatkoon. Vielä katsoi ja jätti 4 sijoitettavaksi. Ilokseni huomasin seisovani neljän parhaan joukossa. Ja sijoituksemme olikin sitten SIN-4. Hieno Safiiri!

© Kerttu Haaslahti
© Kerttu Haaslahti
© Kerttu Haaslahti
Vähän irroittelua kehässä!
© Kerttu Haaslahti

Hyvä tasapaino!
© Kerttu Haaslahti
© Kerttu Haaslahti
Myös Kerttu, Tumppi ja Aapo olivat Mätsärissä. Aapo esiintyi ensimmäistä kertaa, ja meni tosi hienosti. Aapo on kyllä niin komea poika! Kiva seurata mitä siitä vielä kasvaa!

Ilma oli niin mahtava että kotiin päästyämme en malttanut vielä jäädä sisälle, vaan lähdin koirien kanssa vielä "hiekkakasalle". Lämpöä ja aurinkoa riitti, joten siitä oli pakko nauttia. Koirat otti muutavat hyvät spurtit ja sitten nekin vain ihasteli maisemia ja tähyili ympärille. Saivat nekin vähän aurinko-energiaa!

Maisalla on kivaa!
© Susanna Korpela
Unto rrrrakastaa juoksemista!
© Susanna Korpela
Maisa seinäkiipeilee!
© Susanna Korpela
Tytöt leikkii!
© Susanna Korpela
Jiihuu!
© Susanna Korpela
Wrrrruuu-uum!
© Susanna Korpela
Wilikin innostui juoksemaan tyttöjen kanssa.
© Susanna Korpela
Olen niin iloinen kun Wili on laihtunut.
© Susanna Korpela
Safir tähyilee!
© Susanna Korpela
Wili lempipuuhassaan.
© Susanna Korpela
Untoki kattoo että löytyykö vesiputista jotain kivaa.
© Susanna Korpela

19. huhtikuuta 2012

Rajasaaressa

Käytiin tänään Miron, Kertun, Aapon, Wilin ja Maisan kanssa Rajasaaressa. Autosta kun astui ulos, tultiin melkein katumapäälle; siellä tuuli kylmästi! Onneks "toisella puolen" saarta ei tuullut lainkaan, vaan siellä oli ihana ilta-aurinko ja suht. lämmin.

Kaikki kolme koiraa näytti viihtyvän erittäin hyvin. Wilikin oli aivan innoissaan, ja juoksi nuorison mukana reippaasti. Olen iloinen kun olen saanut Wiliä laihdutettua. Se oli tuossa talvella aika tuhdissa kunnossa. Huomaa että on tullut elämänlaatuun parannusta kun on kevyempi olo!

Kun tulin kotiin, päätin punnita koko konkkaronkan, sitä ei kovin usein tuu tehtyä. Punnitus tapahtui kylläkin ruokailun jälkeen, joten jokunen 100 g voi painot heittää. Niin, ja mittasin myös säkäkorkeudet. Ne on tosin ihan noin suurinpiirtein.

Maisa: n. 48 cm & n. 11 kg 
Safir: n. 64 cm & n. 19 kg
Unto: n. 35 cm & n. 5 kg
Wili: n. 43 cm & n. 11 kg

Maisa on minusta hyvässä kunnossa. Safir on myös hyvässä kunnossa, vähän toki "pöhettynyt" vielä juoksujen takia. Unto saisi kyllä lihota n. 1 kg ja Wili taas voisi laihtua n. 1 kg.

Tänään Maisa söi jälleen ruoan hyvällä ruokahalulla. Nyt uskon että nirppanokkaisuus on jäänyt ja raakaruoka kelpaa neidille. Tiistaina saammekin hurjan ison satsin lihaa kotiin.

© Kerttu Haaslahti
© Kerttu Haaslahti
© Kerttu Haaslahti

18. huhtikuuta 2012

Ruokintaa

Kävin eilen ekaa kertaa koirien kanssa jälleen meidän lähellä sijaitsevalla "hiekkakasalla". Siellä ne tykkää spurttailla kasalla edes takas ja ylös alas. Safir, Maisa ja Unto juoksi kimpassa hullun lailla, Wili keskittyi lähinnä nuuskimaan ympäristöä. Kyllä Wilikin sitten hetken kirmaili muiden mukana. Wilistä kyllä huomaa että ei enää vanhemmiten jaksa noiden nuorten menossa mukana, tai sitä ei kiinnosta niiden touhut!

© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela
Otsikossa lukee "Ruokintaa" ja se olisi nyt aiheena. Samalla saa omia ajatuksia talteen tänne, ja voi myöhemmin palata takaisin lukemaan miten kaikki lähti alussa rullaamaan.

Meillä on siirrytty nappuloista täysin raakaan ruokintaan. Ollaan ennenkin raaka ruokittu koiria, mutta sitten jostain syystä aina ollaan palattu takasin nappuloihin. Nyt tämä ei kyllä enää jää kokeiluksi, vaan jää pysyväksi ruokinnaksi.

Viime viikolla katselin mitä mikäkin firma tarjoaa ja mihin hintaan. Tein vähän laskelmia että paljonko kukakin syö jne. Päätin myös millä jaksotuksella mitäkin ruokaa annan.
Perjantaina koitti sitten koirilla paastopäivä ja lauantaina alko raaka ruokinta. Perjantaina kävin Järvenpäässä PetPostissa ostoksilla. Tein jättitilauksen ruokaa Lempimuonasta, mutta ne tulee kotiin vasta vajaan kahden viikonpäästä, joten siihen asti oli saatava sapuskat lähempää.

Nyt tämä vajaa kaksi viikkoa mennään pelkillä Muschin -pötköillä. Alussa suositellaan varovaista aloitusta, joten nuo pötköt ovat kyllä hyvä tässä alussa. Toki nuo pötköt tulee olemaan jatkossakin mukana ruokinnassa, mutta sitten hieman laajemmin käytettynä. Ostin montaa eriä vaihtoehtoa, ja ruokin joka toinen päivä liha-luu -aterialla ja joka toinen liha-kasvis -aterialla.

Me ollaan syötetty montaa eriä nappulaa koirille; Profine chicken&potatoes, Royal Caninista useampaa sorttia, Jahti&Vahti kana&riisi sekä Jahti&Vahti energia, mutta mikään ei tunnu imeytyvän taikka sopivan kunnolla.
Koirat kyllä ovat syöneet hyvällä ruokahalulla, samaa mitä nappulaa niille olen antanut. Seb verran ovat ahmatteja, taikka nälkäisiä...!

Lauantaina kun sitten illalla lätkäsin ensimmäiset raa'at ateriat kuppiin, söi kaikki muut hyvin - paitsi Maisa. Ei muutkaan hotkineet, mutta söivät kaiken ja nuolivat kupit lopuksi. Maisa vain närppi, otti ruokaa suuhun ja sylki ulos. Siitä ei passaa kumminkaan lannistua, totuttelu kysymys. Sunnuntai iltana kaikki muut söi jälleen hyvin - paitsi Maisa jälleen. Eilen, tiistaina, Maisa söi ensimmäistä kertaa koko kupin tyhjäksi. Eilen taisi olla sisäelimiä tarjolla. Tänään Maisa söi jo "kuin vanha tekijä", ei enää mietiskellyt kupilla että söisikö vai ei. Uskon että Maisakin innostuu sitten kun saa myös kunnon luita tarjolle.

Näin lyhyessä ajassa ei tietenkään vielä huomaa mitään suuria muutoksia koirissa. Mutta yksi iso muutos arjessa on tullut, ja se on veden juominen. Tänään piti vaihtaa vesi juoma-astiaan, eikä täyttää sitä. Toki nuo pötköt sisältää runsaasti vettä, mutta kyllä ne nappulatkin itsessään vaatii hurjat määrät nestettä  matkaansa.

Odotan innolla että Lempimuonan tilaus saapuu, ja saadaan koirille kunnon lihat ja luut pakkaseen - ja tarjoiltavaksi!