Kennel Bijou Unique: lokakuuta 2012

Kauden viimiset kisat

Ilmoitin Maisan ensimmäiseen ratakilpailuun, jotka juostiin 6. lokakuuta HVK:lla. Kisa oli Whippet XXII Team‐Race, joka on aina yhtä jännittävä tapahtuma!

Koska Maisalla ei ollut yhtään virallista tulosta radalta, emme voineet osallistua whippeteille järjestettävään Etana -kilpailuun. Tämä on ns. erikoiskilpailu hitaille whippeteille.

Maisa osallistui 280 metrin sijoituslähtöön, jossa juoksi 5 koiraa. Mantteli oli musta ja lähtökoppi nro. 4. Tytön seurana oli neljä ratalinjaista pinkojaa, joten odotettavissa oli että Maisa tulee maaliin paaaljon myöhemmin kuin kilpakaverit.

Koppiin Maisa on helppo laittaa. Nostan sen vain ihan veräjän taakse, ja sinne se jää nököttämään. Maisa lähti ihan hyvin kopista, ja painoi heti sisälle. Juoksee tosi hienosti ihan kiskon vieressä. Muut meni menojaan, mutta Maisa pinkoi omaa suoritusta hienosti. Eikä meinannutkaan luovuttaa, vaikkei varmasti sitä viehettä paljon nähnyt. Eli radalla ei näemmä "luovuta" samalla tavalla kuin maastossa. Kello pysähtyi aikaan 21,35 sek. Aikahan on surkea, mutta mitä sen väliä. Maisa on näyttelylinjainen, joten odotettavissa ei ole mitään 18 sekunnin aikoja. Ja Maisa tykkää juosta, joten antaa hänen kipittää omia suorituksia.

Kun etanoiden ajat tulivat julki, kävi ilmi että Maisa olisi ollut päivän Etana-whippet, koska sen aika oli kaikista huonoin kaikkien whippettien suorituksista. Voi pieni MaisaRaisanen! Hahaha!!
Ensi vuona saamme sitten osallistua Etana-skaboihin. Jej!

Maisa ratakisa oli meidän koko kauden viimeinen kisa. Päivä oli mitä mahtavin. Ihania koiria, mukavia ihmisiä, upea sää - mitä sitä voisi enempää vaatia päätöskisalta.

Suuri KIITOS kaikille aivan upeasta kisakaudesta!

Tähän on hyvä ja kiva lopettaa tämä kausi. Kauteen on mahtunut paljon hyvää ja myös vähän huonoa, mutta nyt vain hymy huulille kohti ensi vuotta. Safir, toivon mukaan, mamma lomailee ensikauden. Maisa kilpailee ensi vuona varmasti sitten enemmän.

HVK:n maastot

Maisa osallistui 30. syyskuuta HVK:n maastoihin.

Koiria oli ilmoitettu runsaslukemin mukaan kisaamaan, joten odottelimme omaa vuoroa kaikessa rauhassa. Onneksi kisat järjestettiin heti radan vieressä olevalla pellolla, niin ei tarvinnut tarpoa mihinkään kauemmaksi.

Ihan jo sen vuoksi että minulla oli myös lapset mukana.

Aamulla satoi hieman vettä, ja vesisateen pelossa kisoja myös aikaistettiin 20 minuutilla. Vesisade kumminkin iski heti ensimmäisten starttien kohdalle, mutta sen jälkeen onneksi laantui ja ilma oli ok. Pelto tosin oli kuin kuravelliä.

Sitten vihdoin koitti Maisan vuoro, ja menimme starttiin. Mitään sen suurempia odotuksia ei Maisan kilpailusta ollut. Siis toki voittaminen olisi aivan mahtavaa, mutta Maisa on vielä hyvin kokematon ja nuori koira. "Irti" käsky kun kävi, lähti Maisan kilpakaveri venyen vieheen perään ja Maisa syttyi, tapansa mukaan, hieman hitaammin. Niinpä välimatkaa vieheeseen tuli heti aluksi melko paljon. Maisa ei myöskään ole mikään kamalan nopea pinkoja, ja väkimatka vain kasvoi kasvamistaan. Sitten kun viehe kaarsi "mutkan taakse" vasemmalle kilpakaveri perässään, päätti Maisa kääntyä kannoillaan takaisin, ja juoksi suoraan minun luokse.

Maisa on viehevarma niin kauan kun viehe on näkyvissä, mutta kun viehe hukkuu vie mamma voiton. Tyttö ei lähde ns. etsimään sitä viehettä mistään. Mutta olen siitä iloinen, ettei myöskään seurannut pelkästään kaveria joka meni menojaan. Vaan hukkasi aidosti vieheen, ja ei siksi enää jatkanut. Tyttö oli kumminkin todella onnellinen pienestäkin spurtista. Haha!

Harmittaa toki että näin kävi, mutta tätä tämä harrastaminen on. Joskus onnistaa ja joskus ei. Uusia kisoja odotellessa!

Nämä oli meidän osalta kauden viimiset maastokisat.

KIITOS ihan super mukavasta kisapäivästä kaikille! Ja ONNEA kaikille pärjänneille!