Maanantain 8.4. pakkasin omani ja koirani tavarat reissua varten. Kävin kaupassa vielä ostamassa viimeiset jutut sekä tuliaiset. Illalla menin nukkumaan ihan hyvissä ajoin, mitä itsekin kovasti epäilin, että maltanko nukkua.
Kello herätti klo 03:00, iso auts! Heräsin kumminkin yllättävän kivuttomasti.
Ystäväni Kerttu lupasi hakea meidät aamuyöllä, ja viedä kentälle. Oli kiva kun sai viimiset jännitykset jutella ystävän kanssa läpi.
Olimme hyvissä ajoin kentällä, Air Berlinin tiski ei ollut auki vielä kun saavuimme. Jonossa huomasimme toisen koiran, Safirin ei siis tarvinnut olla ruumassa yksin ensimmäisellä lennolla.
Kerttu lähti kotia nukkumaan, ja me jäimme jonottelemaan. Tiskit aukesi, ja jännitykseni nousi jälleen uusiin sfääreihin. En oikein pidä lentämisestä, ja koiran kanssa se oli 100x jännittävempää. Ja olin lähdössä ensimmäistä kertaa matkalle yksin.
Kun oli meidän vuoro, kaikki sujui hyvin. Minulla oli jo omat liput laukussa, koiralle vain oma ja matkalaukun lähettäminen kohti konetta.
Erikoismatkatavaroiden jättöpaikka oli heti tiskin vieressä, ja sinne soitettiin turvararkastaja paikalle. Hän kurkisti boksin, ja eikun koira sisälle. Safir meni kiltisti boksiin. Tyttö jäi suljetun oven taakse odottamaan hakijaa, joka tuli hissillä hakemaan. Ei sentäs mitään hihnoja pitkin mennyt!
Sitten menin itse turvatarkistukseen, ostin tuliaisia lisää ja odottelin koneeseen pääsyä.
Kuulin kun portilla mies puhui "lälläriin" koirista, ja samassa hän lähti katsomaan kun ne lastattiin kyytiin. Helpotus! Kysyin kumminkin portilla vielä, että onhan molemmat koirat mukana. Tiskin nainen tuumasi hieman tympääntyneenä että "kyllä he tietävät, että koirat tulee kyytiin". Varmistin asian vielä koneeseen noustessani, ja sama tympääntynyt ilme oli vastassa. Seisoin paikoillani, kunnes vastaus tuli!
Minua oli etukäteen varoteltu, että henk.kunta on joskus hieman tympääntyneitä, kun heiltä kyselee koirasta. Mutta, minähän kysyn ja varmistan asian vaikka kuinka heitä tympii!
Vihdoin koneessa, ja matka alkoi oikeesti!!
Nousu meni hyvin, ja ilmassa ei sen kummemmin kone tärissyt tms. Laskeutuminen oli melkoinen; lujaa tultiin ja yksi kova "tumps". Ensimmäinen etappi takana, perillä Berliinissä.
Kun jonotin käytävällä bussille meno, näin kun koirat lastattiin auton lavalle, pressun alle. Näin Safirin boksiin ja siellä se istui ja nuuski Berliinin ilmoja. Ihana oli nähdä vilaukselta, koska koiran sain vasta Kölnissä.
Huh helpotus.
Eikun bussiin, ja kiireellä jatkolennolle.
Sain Helsingissä kartan Berliinin lentokentästä, ja silloin ajattelin että noinkohan löydön oikealle portille ajoissa. Jännitys oli onneksi turha, löysin C-terminaalista A-terminaaliin nopeasti.
Minun lentolipussa luki että seuraava chek-in tiski on A06, menin sinne; tiski oli vaihtunut A03, ja turvatarkustus oli tiskin A02 takana. Onneksi oli aikaa kävellä edes takas!
Turvatarkistuksesta läpi, ja melkein heti alkoikin koneeseen nousu. Nyt jännitti, onhan Safir mukana?!! Ja eniten jännitti, että eihän boksit ole menneet sekaisin, ja saanki Kölnissä väärän koiran. Heti kun nousin koneeseen kysyin jälleen, että onhan minun koira kyydissä. Nyt vastaanotto oli hyvin ystävällinen, ja lentoemäntä varmisti asian kapteenilta, koura on kyydissä! Huh, sitten istumaan.
Helsingistä Berliiniin lentoaika oli 1h45min ja Berliinistä Kölniin 50min. Onneksi oli kaksi lyhyttä pätkää.
Kölniin ei ole Suomesta suoraa lentoa, ja Dusseldorfiin ei löytynyt mitään järkevää vaihtoehtoa. Niinpä tein itseni kanssa kompromissin, ja valitsin 2 erillistä lentoa.
Perillä Kölnissä näin Safirin boksin jälleen ikkunasta, jes, tyttö näytti voivan hyvin!! Äkkiä koneesta ulos, ja kiireellä hakemaan koira. Odotin tyttöä 5-10min, se tuntui ikuisuudelta. Lopulta kaksi ystävällistä miestä kärräsi tytön minulle. Safir kun näki minut, alkoi melkoinen konsertti. Haha!! Safir oli niin innoissaan, että se kilju, vinku, haukku jne. Koko tulo-aula raikasi. Mutta ei haitannut, koira oli kunnossa!!!!
Laukkuni tuli pian Safirin jälkeen, nappasin sen matkaani ja otin tytön pois boksista. Häntä heiluen se käveli kärryn vieressä ulos. Reipas matkustaja!!
Marcus oli meitä kentällä vastassa, ja hän bongasi meidät nopeasti. Oli todella kiva nähdä hänet iloisena meitä vastassa.
Matka kohti Bergenheimiä alkoi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti