Piti Saksasta käsin kirjoitella kuulumisia. Mutta, koska isäntäväki oli keksinyt minulle niin paljon näkemistä ja tekemistä, niin kirjoittaminen sitten jäi.
Nyt kumminkin kuulumiset, tiivistettynä.
Heti ensi alkuun, reissu oli mitä mahtavin!
Voin muistella vuosienkin päästä, kuinka mahtava reissu minulla ja Safirilla oli!
Näin paljon paljon kaikkea hienoa, ja mikä parasta, sain tutustua Marcukseen ja Gregoriin sekä heidän hienoihin koiriin.
Alunperin minun piti tosiaan lähteä matkaan ystävän kanssa, autolla. Safirin juoksujen aloitus kumminkin venyi ja vanui, ja ystävän aikataulut eivät enää sopineet meidän aikatauluihin. Niinpä rohkaisin mieleni, ja päätin lähteä reissuun yksin. Nyt jälkikäteen ajateltuna, se oli hyvä ratkaisu lähteä yksin Yksin minun oli pakko selvitä esim. kielellisesti itse. Ymmärrän englantia, ja näemme myös Saksaa, ihan hyvin. Mutta, en tunne itseäni kovin varmaksi puhujaksi englannin kielellä. Liki kaksi viikkoa reissussa teki ihmeitä, puhuminen sujui tosi hienosti!
Progeja otimme kaikkiaan 3 kertaa. En tiedä, mutta voi olla että matkustaminen hieman "sekoitti" juoksua, ja ne eteni hieman hitaasti. Meidän oli tarkoitus lähteä takaisin kotiin maanantaina 15.4. Mutta, koska proget oli matalat ja Chazir ei näyttänyt suurta kiinnostusta Safiria kohtaan, päätimme venyttää kotiinlähtöä perjantaille 19.4. Onneksi minulla oli mahdollisuus jäädä pidemmäksi aikaa, muuten olisi harmittanut suuresti!
Tiisatina 16.4. oli vihdoin koirien hääpäivä, ja olin niin helpottunut ja onnellinen kun vihdoin onnistui! Oli myös helpottava tietää, että kotiinlähtö ei ollut heti astutuksen jälkeen, vaan saimme vielä levätä ja kerätä ns. voimia uutta reissua varten.
Loppuaika sujuikin paljon rennommin, olin stressanut aika paljon progejen tuloksia ja astutusta.
Bergheim on tosi kaunis pieni kaupunki. Marcuksen ja Gregorin lähellä on mahtava puisto jossa lenkkeilimme joka päivä. Muutamana päivänä kävimme kunnon pitkän lenkin, peltojen reunoja seuraten jne. Siellä liiteli myös todella paljon hiirihaukkoja. Upeita lintuja!
Kotimatka alkoi perjantaina iltapäivällä. Marcus vei meidät lentokentälle. Oli hieman haikea fiilis sanoa koirille ja Gregorille heipat. Toki koti-ikäväkin oli jo!
Kentällä kaikki sujui hyvin, kunnes oli aika nousta lentokoneeseen... Lento Kölnistä Berliiniin - peruttu!
Soitin heti miehelleni, ja äidilleni. Tämä ei voinut olla totta!
Kyllähän tiesin että "kaikkea voi sattua", ja olen kuullut ja lukenut kauhutarinoita.
Sain kumminkin uuden lennon Berliiniin, mutta jatkolento Helsinkiin ehti lähteä. Niinpä odotti yö Berliiniläisessä hotellissa. Fiilikset oli melko huonot, ja pelkäsin koiran puolesta että kuinka se stressaa. Safir oli kumminkin kokoajan hyvin rauhallinen. Minä en!
Berliinissä suurin ongelma oli taksi! Yksi ystävällinen lentokentän työntekijä elvitti minulle silloin yöllä minne hotelliin olen menossa jne. Hän myös yritti saada minulle taksin, jonne mahtuisin koiran ja lentoboksin kanssa. Valehtelematta 15 autoa pysäytettiin, mutta yksikään taksikuksi ei suostunut ottaa koiraa kyytiin!
Sitten tämä ystävällinen nainen soitti taksikeskukseen, ja tilasi minulle tilavan taksin joka ottaa koirankin kyytiin. Paikalle kurvasi ystävällinen vanhempi mies. Hän puhui huonosti englantia, mutta hän kehui koiraa ja sanoi että häntä ei koirat haittaa, päin vastoin. Hotellissa kerkesimme nukkua 5-6 tuntia, ja eikun takaisin kentälle, ja nyt toivoin että kaikki sujuu hyvin.
Onneksi kaikki sujui hyvin, ja pääsimme matkaan kohti Helsinkiä!
Kerttu tuli hakemaan meidät kentältä, KIITOS vielä!
Oli ihana olla kotona jälleen!
*** *** ***
Noh, kuinkas sitten kävikään?
Kotona elelimme ns. normaalia elämää, ja emme tienneet että onko Safir tiine vai ei. Ne ns. piinaviikot alkoi. Paljoa en minnekään kirjoitellut asiasta, koska itseäni jännitti niin kovasti ja kun ei oikeastaan ollut mitään kerrottavaa.
Jotain "oireita" bongailin, mutta en usklatanut antaa itselleni lupaa iloita. Valeraskaus kun oli myös yksi mahdollisuus.
Oli aika varata aika ultraan. Varasin ajan meidän tutusta paikasta, Karvakamuista.
Sain ajan keskiviikolle 15.5., jonka vaihdoin tiistaille 14.5. koska olin ylibuukannut omat menot. HAH!
No, sitten tuli tiistai. Pakkasin lapset ja koirat autoon. Sitten iski paniikki!
Mitä jos siellä on pentuja? Mitä jos se on tyhjä? Iik! Ääk!
Minun jännitys tarttui myös lapsiin, ja hekin alkoivat jännittämään. Olimme kaikki kolme ihan kipsissä kun pääsimme eläinlääkärin vastaanotolle. Olimme ainuat asiakkaat paikalla, ja pääsimme nopeasti huoneeseen. Pulssi hakkasi tuhatta ja sataa!!
Eläinlääkäri oli todella mukava, ja rauhallinen. Hän laittoi pöydälle patjan, ja sanoi että tykkää ultrata nartut niin että narttu makaa selällään pöydällä. Ajattelin mielessäni että "hah, Safir ei varmasti makaa siinä pöydällä 2 sek. pidempään". No, hoitajan kanssa nostettiin Safir pöydälle, ja siihen se jäi. Ei tehnyt mitään! Wau!
Eläinlääkäri ajoi vähän karvoja masusta, pisti geeliä ja sitten... Ultralaite ei meinannut toimia. ARGH!
No, onneksi laite lähti käyntiin ja sitten... Eläinlääkäri laittoi ultran masulle ja totesi kaikessa rauhassa "tässähän on heti kaksi pentua". Kuulin mitä sanoi, mutta en tajunnut. Tavasin hänen lauseen uudelleen, ja hän vahvisti sen; kyllä, kaksi pentua näkyi heti. Minä aloin itkemään! IHANAA, SAFIR ON TIINE!!!!
Sitten seurasin koko ultrauksen loppuun, kokoajan nyyhkien. Olin niin onnellinen! Kaikki se vaiva, stressi, raha menot, kaikki kannatti!
Eläinlääkäri ultrasi masun kaksi kertaa läpi, ja sanoi lopuksi että näki kahdeksan pentua. KAHDEKSAN?!?!? Mahtavaa!!!
Juteltiin vielä lopuksi niitä näitä ja sitten lähdin ulos, leijuen. Lapset hihkui onnesta. Minä soitin miehelleni, äidilleni, Safirin kasvattajalle, Saksaan, muutalle pentue sisaruksen omistajalle, ystäville... KAIKILLE!
Olen toivonut ja suunnitellut tätä niin pitkään! Ja nyt olen tässä, onnellisena!
Nyt vain toivomme, että kaikki sujuu hyvin loppuun asti ja pennut voivat hyvin!
Nyt siis piinaviikot jatkuu...
Pentulaatikkoa suunnittelen, ja sitä alan rakentamaan ensiviikolla. Hui, ihanaa!!
Kuvia seuraavaan postaukseen.
Kennel Bijou Uniquen ensimmäinen pentue on siis aluilla!
KIITOS kaikille jotka auttoi minua ennen matkaa, matkan aikana ja sen jälkeen! Olette ihania kaikki!
