26. joulukuuta 2012

Ruotsin Voittajanäyttely 2012

Safir oli viimeksi ollut näyttelyssä Suomen Voittajassa v. 2011. Pieni ”näyttely -kärpänen” iski loppuvuotta kohti, ja niinpä päätin että lähden Ruotsin Voittajaan tänä vuonna.
Kyselin ystäviltäni, että olisiko joku innokas lähtemään mukaani Ruotsiin. Ystäväni, Janica, innostui matkasuunnitelmistani ja päätti lähteä mukaani. Ilmoitimme koirat näyttelyyn, ja teimme työjaon matkan toteuttamisen suhteen. Minä aloin etsimään edullista hotellia, ja Janica varasi laivamatkat.
Koska olimme, tapojemme mukaan, aika myöhässä matkasuunnitelmissamme, ”jouduimme” lähtemään matkaan jo muutamaa päivää ennen näyttelyä. Se ei meitä kumminkaan haitannut, koska pieni mini-loma Tukholmassa hyvässä seurassa, koirien kanssa tekisi hyvää.
Löysin edullisen Hotellin, ja asiakkaiden positiivisen palautteen perusteella päätin varata meille huoneen. Hotellille ei ollut pitkä matka satamasta, eikä hotellilta ollut pitkä matka Messuhallille. Hotelli ei myöskään ollut keskellä kaupunkia, joka on koirien kannalta parasta!
Janica ryhtyi varaamaan laivamatkaa, ja heti kättelyssä selvisi että Silja Linellä ei kannata mennä jos koiria on enemmän kuin kaksi. Silja Linellä on sääntö, että kaksi (isoa)koiraa on maksimi per hytti.
Viking Linellä ollaan paljon rennompia koirien suhteen. Sieltä kysyttiin että montako koiraa on, ja minkä kokoisia. Koska meillä oli kolme isoa koiraa tulossa mukaan, saimme neljän hengen hytin. Jes!
Onneksi Janicalla on iso farmari auto, jolla lähdimme matkaan. Ja katolla vielä suksiboksi, luksusta! Tavaraa oli pakattava mukaan paljon, niin koirille kuin ihmisillekin. Olimme reissussa 5 päivää, ja olipa vielä kylmä talvikin.
Mukana matkassa meillä oli siis sloughi Alwaahid Alzana ”Safir”, unkarinvinttikoira Hajnali Tejeskávé ”Kávé” sekä rhodesiankoira MVLionwolf My Crazy Enemy ”Eki”.

Matkaan lähdimme torstaina 13. joulukuuta. Laiva lähti vasta illalla, joten aikaa oli... Tai niinhän me luulimme!
Sää oli aika huono lähtöpäivänä, ja niinpä myöhästyimme hieman suunnitellusta aikataulusta. Janica ajoi kohti satamaa, minkä lumelta ja muilta autoilta pääsi, ja etenkin uskalsi.
Satamaa lähestyessämme alkoi jo oikeesti jännittämään että ehdimmekö laivaan. Mutta ehdimme, viimisinä! Luukut lyötiin meilkein heti kiinni meidän jälkeen. *noloa!*
Matka autolta hyttiin oli myös perin mielenkiintoinen, kolmen ison koiran ja kauhen tavara määrän kanssa. Selvisimme hissiin, ja siellä ystävällinen laivan henkilökuntaa oleva mies jutteli koirlle, ja kertoi että koiria voi ulkoiluttaa kannella 8.
Hyttiin päästyämme huokaisimme helpotuksesta, olimme matkalla kohti Ruotsia! JEEEJ!!
Laitoimme koirille pedit, heitimme tavarat yläsänkyyn ja suuntasimme heti syömään.
Syötyämme ja shoppailtuamme, lähdimme seikkailemaan koirien kanssa kahdeksannelle kannelle, hyttimme sijaitsi kannella nro. 5.
Koirat tekivät tarpeensa kiltisi ulos, ja menimme takaisin liavaan. Päätimme istua hetken koirien kanssa viitos kannen ”aulassa”, hissien edessä. Hytti oli kumminkin aika ahdas viidelle.
Ihmiset olivat todella iloisia koirista, ja niiden avoimuudesta. Koirat saivat paljon huomiota osakseen, ja paljon rapsutuksia. Moni jäi juttelemaan ja kyselemään koirista, ja siitä minne olimme matkalla.


Eki istuu laivan aulassa.
© Susanna Korpela


Kávé otti parhaan tähystyspaikan.
© Susanna Korpela


Safir ottaa rennosti laivalla.
© Susanna Korpela


Kávé tuli minun kanssa päikkäreille.
© Susanna Korpela


Kávé päiväunilla hotellissa.
© Janica Tanskanen


Safir sai sipsin, ja se maistui hyvälle.
© Janica Tanskanen


Tyttöä ihan vallan hymyilytti!
© Janica Tanskanen

Laivamatka sujui hyvin koirien kanssa. Safir, joka ei normaalisti saa nukkua sängyssä, nautti kyllä koko matkan ajan unistaan peiton alla. Ja minä "nautin" vähän vähemmän, tilaa ei paljon jäänyt meikäläiselle ja kuumakin tuli!
Ruotsiin saavuimme aamulla klo. 10 ja matka kohti hotellia alkoi.
Nyt, kun sitä aikaa oli, veimme ensin koirat autoon ja sitten vasta haimme tavarat. Oli huomattavasti helpompaa.
 
Navigaattori vei meidät vaivattomasti oikeille "Hotellin nurkille". Hotellia ei vain meinannut löytyä mistään. Lopulta se kumminkin löytyi, ja osoittautui sympaattiseksi pieneksi hotelliksi.
Huone oli tarpeeksi tilava, meille kaikille. Hotellin vieressä oli iso kauppakeskus, jossa kävimme syömässä ja kaupassa. Myös 1 km päässä olisi ollut Pohjoismaiden suurin Ikea, siellä emme kumminkaan käyneet.
Hotellin ympärillä oli hienoja lenkkeily mahdollisuuksia, ja iltalenkki taittuikin lumisen metsäreitin kautta.

Oli ihana olla matkassa ilman kiirettä. Saimme nukkua yön rauhassa, ja lähteä aamulla rauhassa näyttelyyn. Ei tarvinnut pakata koko autoa taas täyteen, koska tulimme vielä toiseksi yöksi hotellille ennen kotiin lähtöä.
Aamulla lähdimme hyvissä ajoin näyttelypaikalle. Autolla Messuhallille ajoi ihan 10 minuutissa. 

Perillä selvisi kumminkin että kiirehän taas tulee, autoja oli paljon ja parkkipaikkoja siellä ja täällä. Autolta piti myös kävellä aika pitkästi hallille. Oli vain yksi ovi josta olisi saanut kulkea, ja jono oli ihan kamalan pitkä. Ystävällinen nainen kumminkin otti meidän tavarat jo ”oikealle puolelle” odottamaan, ja lähdimme kiireesti hakemaan koiria autosta.
Saimme häkit ja tavarat kehän vierelle, ja sitten olikin Ekin aika mennä pikkuhiljaa kehään.
Eki esiintyi tosi hienosti, ja varmasti vaikka onki vasta junnu. Tuomarin silmään Eki ei valitettavasti ollut se paras, ja poika sai kiitokset ja EH:n. Seuraavaksi kehään oli menossa Safir. Minua jännitti kamalasti! Olihan siitä yli vuosi kun olimme olleet näyttelyssä viimeksi.
Safir esiintyy aina reippaasti, välillä jopa liiankin reippaasti. Juoksin sen kanssa käytävällä edes takas, ja liike oli hillitty ja kaunis. Kehään kun menimme, seisoi tyttö tosi hienosti ja rauhallisesti.
Liikkeelle kun lähdimme, pinkoi villivarsani liikkeelle ja meno oli aikamoista... Hieman hävetti! Yritin hillitä ja rauhotella Safiria, mutta sen mielestä kehässä oleminen oli vaan niin siistiiii, että se pinkoi menemään - Janicaa lainatakseni - kuin Egyptiläinen tanssija! Hahahahaha!!
Tuomari tykkäsi Safirista tosi paljon tyyppinä, liikkeet eivät vain olleet tarpeeksi vakaat. Joten tulos oli EH.
Joskus liian innokas ja iloinen koira on vain hyvin hankala esittää. Kehässä ollaan niin pieni hetki, ja tuomari saa siinä muutamassa minuutissa kuvan jonka saa.
EH on kumminkin ”Erittäin Hyvä”, joten tyytyväinen olen toki tulokseen! Olisihan se SERT ja CACIB ollut kiva saada, mutta yritämme niitä sitten jälleen ensi kerralla.
Slougheja oli ilmoitettu kaikkiaan 7 kpl. näyttelyyn, mutta valitettavasti yksi narttu jäi pois. Uroksia oli 3 ja narttuja niin ikään 3. Näyttelyssä esitettiin myös Tillieville Xahna Douh -jälkeläisluokka, sekä Kennel Ghazoot esitti kasvattajaluokan.




© Susanna Korpela

Lauantai Ekin tulokset:

Tukholma KV, 15.12.2012 (9+9)

tuomari: Nielsen Ewa, Ruotsi

MVLionwolf My Crazy Enemy JUN-EH


© Susanna Korpela

Lauantai sloughi tulokset:

Tukholma KV, 15.12.2012 (3+4)

tuomari: Rudi Brandt, Tanska

urokset

Ghazoot Bashshar VAL-ERI1, PU1, SA, CACIB, VSP, SE V-12
Ghazoot Baqiir VAL-ERI2, PU2, SA, VARA-CACIB
Ghazoot Barqash VAL-ERI3, PU3, SA


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen

nartut

Al Suwiid Benazir VAL-ERI1, PN1, SA, CACIB, ROP, SE V-12
Ghazoot Baqilah VAL-ERI2, PN2, SA, VARA-CACIB
Alwaahid Alzana VAL-EH3
Ghazoot Bashira POISSA


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen

jälkeläisluokka

Tillieville Xahna Douh KP

kasvattajaluokka

Kennel Ghazoot KP


© Susanna Korpela

Lauantai unkarinvinttikoira tulokset:

Tukholma KV, 15.12.2012 (1+0)

tuomari: Rudi Brandt, Tanska

Hajnali Tejeskávé VAL-ERI1

Matkan kohokohdat oli kolmen eriperheen koirien loistavat kemiat! Kaikki meni niin hienosti, että saadaan olla todella ylpeitä koiristamme!!

Myös yksi hauska "kohokohta" oli Lauri Tähkän bongaus, ja hänen kanssaan jutustelu. Hän tykästyi kovasti Ekiin. Oli hyvin miellyttävä ihminen. Mukava ja rento!

Janican seurassa ei vain koskaan voi olla tylsää! Paljon naurua ja jokunen kömmähdyskin sattui matkalla. Mutta, niin hauskaa meillä oli että vieläkin hymyilyttää!

Sain myös tilaisuuden tutustua ihan uuteen koiranrotuun, ja täytyy sanoa että rhode on hieno rotu! Eki oli hyvin tasapainoinen nuori uros. Ja niin kiltti, vaikka hällä on oma vahva tahto. Silti Eki ei ollut pahantahtoinen, päinvastoin. Ihana pieni suuri persoona!


Väsynyt typy.
© Janica Tanskanen
   
Kávé & Safir otti rennosti näyttelyssä.
© Susanna Korpela
© Susanna Korpela


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


© Janica Tanskanen


Reissu meni loistavasti, vaikka tulokset eivät ihan yhtä loistavia olleet. Mutta, ei se mitään!
Seura oli mitä parhain, KIITOS Janica, Kávé ja Eki + Safir siitä!

17. marraskuuta 2012

Urheilukoiran lihashuolto

Kävin kuuntelemassa Heli Hyytiäisen mielenkiintoisen "Urheilukoiran lihashuolto" -luennon Hyvinkäällä 27.10.2012.

Luento oli todella hyvä, ja antoisa. Itse kun olen vielä suht. aloittelija näissä kilpailevan koiran treenaamisessa jne. Oli silti kiva huomata luennolla että olen tehnyt paljon oikein koirieni kanssa!

Tässä linkki minun ja Kertun muistiinpanojen yhteenvetoon.

Olen ollut todella laiska blogin päivittämisessä, täytyypi joku ilta päivitellä kunnolla kuulumisia.
Alla yksi kuva tytöistä.

© Susanna Korpela
 

12. lokakuuta 2012

Kauden viimiset kisat

Ilmoitin Maisan ensimmäiseen ratakilpailuun, jotka juostiin 6. lokakuuta HVK:lla. Kisa oli Whippet XXII Team‐Race, joka on aina yhtä jännittävä tapahtuma!

Koska Maisalla ei ollut yhtään virallista tulosta radalta, emme voineet osallistua whippeteille järjestettävään Etana -kilpailuun. Tämä on ns. erikoiskilpailu hitaille whippeteille.

Maisa osallistui 280 metrin sijoituslähtöön, jossa juoksi 5 koiraa. Mantteli oli musta ja lähtökoppi nro. 4. Tytön seurana oli neljä ratalinjaista pinkojaa, joten odotettavissa oli että Maisa tulee maaliin paaaljon myöhemmin kuin kilpakaverit.

Koppiin Maisa on helppo laittaa. Nostan sen vain ihan veräjän taakse, ja sinne se jää nököttämään. Maisa lähti ihan hyvin kopista, ja painoi heti sisälle. Juoksee tosi hienosti ihan kiskon vieressä. Muut meni menojaan, mutta Maisa pinkoi omaa suoritusta hienosti. Eikä meinannutkaan luovuttaa, vaikkei varmasti sitä viehettä paljon nähnyt. Eli radalla ei näemmä "luovuta" samalla tavalla kuin maastossa. Kello pysähtyi aikaan 21,35 sek. Aikahan on surkea, mutta mitä sen väliä. Maisa on näyttelylinjainen, joten odotettavissa ei ole mitään 18 sekunnin aikoja. Ja Maisa tykkää juosta, joten antaa hänen kipittää omia suorituksia.

Kun etanoiden ajat tulivat julki, kävi ilmi että Maisa olisi ollut päivän Etana-whippet, koska sen aika oli kaikista huonoin kaikkien whippettien suorituksista. Voi pieni MaisaRaisanen! Hahaha!!
Ensi vuona saamme sitten osallistua Etana-skaboihin. Jej!

Maisa ratakisa oli meidän koko kauden viimeinen kisa. Päivä oli mitä mahtavin. Ihania koiria, mukavia ihmisiä, upea sää - mitä sitä voisi enempää vaatia päätöskisalta.

Suuri KIITOS kaikille aivan upeasta kisakaudesta!

Tähän on hyvä ja kiva lopettaa tämä kausi. Kauteen on mahtunut paljon hyvää ja myös vähän huonoa, mutta nyt vain hymy huulille kohti ensi vuotta. Safir, toivon mukaan, mamma lomailee ensikauden. Maisa kilpailee ensi vuona varmasti sitten enemmän.

HVK:n maastot

Maisa osallistui 30. syyskuuta HVK:n maastoihin.

Koiria oli ilmoitettu runsaslukemin mukaan kisaamaan, joten odottelimme omaa vuoroa kaikessa rauhassa. Onneksi kisat järjestettiin heti radan vieressä olevalla pellolla, niin ei tarvinnut tarpoa mihinkään kauemmaksi. 
Ihan jo sen vuoksi että minulla oli myös lapset mukana.

Aamulla satoi hieman vettä, ja vesisateen pelossa kisoja myös aikaistettiin 20 minuutilla. Vesisade kumminkin iski heti ensimmäisten starttien kohdalle, mutta sen jälkeen onneksi laantui ja ilma oli ok. Pelto tosin oli kuin kuravelliä.

Sitten vihdoin koitti Maisan vuoro, ja menimme starttiin. Mitään sen suurempia odotuksia ei Maisan kilpailusta ollut. Siis toki voittaminen olisi aivan mahtavaa, mutta Maisa on vielä hyvin kokematon ja nuori koira. "Irti" käsky kun kävi, lähti Maisan kilpakaveri venyen vieheen perään ja Maisa syttyi, tapansa mukaan, hieman hitaammin. Niinpä välimatkaa vieheeseen tuli heti aluksi melko paljon. Maisa ei myöskään ole mikään kamalan nopea pinkoja, ja väkimatka vain kasvoi kasvamistaan. Sitten kun viehe kaarsi "mutkan taakse" vasemmalle kilpakaveri perässään, päätti Maisa kääntyä kannoillaan takaisin, ja juoksi suoraan minun luokse.

Maisa on viehevarma niin kauan kun viehe on näkyvissä, mutta kun viehe hukkuu vie mamma voiton. Tyttö ei lähde ns. etsimään sitä viehettä mistään. Mutta olen siitä iloinen, ettei myöskään seurannut pelkästään kaveria joka meni menojaan. Vaan hukkasi aidosti vieheen, ja ei siksi enää jatkanut. Tyttö oli kumminkin todella onnellinen pienestäkin spurtista. Haha!

Harmittaa toki että näin kävi, mutta tätä tämä harrastaminen on. Joskus onnistaa ja joskus ei. Uusia kisoja odotellessa!

Nämä oli meidän osalta kauden viimiset maastokisat.

KIITOS ihan super mukavasta kisapäivästä kaikille! Ja ONNEA kaikille pärjänneille!

Irene Vinhan ottamia upeita kuvia

Alla Irenen upeita kuvia sloughien SVKLRM-2012 kilpailusta Tampereelta.

ALKUERÄ

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

FINAALI

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

© Irene Vinha

23. syyskuuta 2012

Koirapuistoilua Uutelassa

Torstaina suuntasimme Wilin ja Maisan kanssa Uutelan koirapuistoon. Olin sopinut treffit Riinan ja hänen kahden whippet tytön kanssa.

Kyllä oli koirilla mukavaa kirmata ympäri puistoa. Kiitos vielä seurasta!

Alla Riinan ottamia kuvia:

Wanda & Kiwie
© Riina Tuominen

Wilillä oli niin kivaa!
© Riina Tuominen

Wili ja malamuutti-vauva möyhentää Maisaa.
© Riina Tuominen

Ryhm-rämä!
© Riina Tuominen

Maisa tähyilee.
© Riina Tuominen

"Mikä tuolla menee?"
© Riina Tuominen

Pieni wipetti!
© Riina Tuominen

Jee!
© Riina Tuominen

Wanda
© Riina Tuominen

Jonossa.
© Riina Tuominen

Ja Wilillä on taas asiaa!
© Riina Tuominen